Sisukkaasti

Usein jää monta kivaa asiaa kirjoittamatta, enkä enää sitten kehtaa viikkojen päästä laittaa. Mutta päätin, että nyt kirjaan tällaisen sekalaisia sattumia reilu kuukauden ajalta. Aloitetaan kuitenkin ajankohtaisesta.

Tässä kirjoittaessani pistelen tällaista salaatti-iltapalaa. Salaattikastikkeeksi on rantautunut perheeseemme ravintoarvoiltaan öljyjen kuningas, kylmäpuristettu avokadoöljy.

Vasen kylkeni on hemmetin kipeä. Kävin eilen kaverin kanssa Espoon keskuspuistossa ajamassa 1.15 min (+ 30 min matkat) latupohjilla ja poluilla ihan pilkkopimeässä. Hyvät lamput oli. Kunnes omani sammui. Tiesin akun virran vähyyden ja mulla oli vara-akku, joka ei sitten ollutkaan latingissa Oltaisiin varmaankin ajeltu vielä tunti kauemmin, mutta toisaalta tuossa lenkin loppupuolella kaaduin pikkuisella metsäpolulla vasemmalle kyljelle, varmaan liukas juuri renkaan alla. Kylkeen ei tullut mustelmia, mutta on kivulias - kuhan ei olisi mitään pahempaa. Rauhaksiin en nyt voi oikein ottaa, kun huomen aamulla olen sopinut meneväni melomaan eli testaamaan kajakkiyksiköitä, sillä ne tulevat olemaan viikon päästä kisattavassa kauden vikassa seikkailukisassa X-Kaadossa melontakalustona. Lisäksi iltapäivällä on seuran triathlonuintitreeni, johon en kahdella ekalla kerralla ole päässyt. Viime viikon sunnuntaina oli siis Snow Flakes Seikkailu -kisa Oittaalla.

No näitä mielessä olleita asioita.

* Olin elokuun lopussa melomassa ystävieni Ainon ja Suvin kanssa Vantaanjoella ja löysimme taas pullopostin. Pakko kirjoittaa viesti tähän. Mukana ei ollut yhteystietoja, muuten olisin kyllä vastannut.

HEI
Olen Emmi. Asun suomessa. Pidä tanssimesta. Olen 10 vuotta. Minulla ei ole lemmikkejä. Pidän kaakaosta takan äärellä. Lähetaän usein pulloposteja, sinäkin voisit lähetellä pulloposteja.

Terveisin ihana Emmi

* Joitakin viikkoja sitten lähdimme ostamaan miehelle kumisaappaita. Sopivia ei löytynyt, mutta kävelimme Partioaitasta molemmilla uuden uutukaiset Salomonin Speedcross 3 maasto/seikkailukengät kainalossa. Vielä ovat kengät koeajamatta!

Löytyy pikanauhaa, heijastinta ja mikä tärkeintä: edellisistä malleista ilmeisesti parannettu ja toivon mukaan kestävämpi pohjakuviointi

* Tämän viikon tiistaina oli vuorossa vuoden eka yösuunnistus. Seikkailuparini kanssa juoksimme yhdessä 5,3 km radan, jossa 18 rastia. Tosi hyvä harjoitus ensi viikon kisaa varten. Toiveena on päästä myös tulevana tiistaina Lintuvaaraan Espoon yöhön. Hieno oivallus on kiinnittää Lupinen otsalampun pieni akku urheiluliiveihin taakse kiinni. Ei tarvitse erillistä akkuliiviä tai juoksureppua kanniskella

* Loppuun vielä yksi resepti. Tämä mustikkapiiras on oma mukaelma ja yhdistelmä useammasta muusta reseptistä. Olen yrittänyt muokata ohjeita kokeilemalla terveellisemmäksi lisäämällä mm. kokojyvää -> kuitua, vähentämällä sokeria (muuten vaan ja lisäämällä vanilja/vanilliinisokeria), käyttämällä perusohjeisiin nähden puolet enemmän marjoja ja kiinnittämällä huomiota rasvan laatuun. Tässä on maku ja terveellisyys kohdillaan <3

Maistuvin mustikkapiiras (Pellillinen)

Murutaikina:

8 dl jauhoja (4 dl vehnää, 2 dl sämpylä tms jauhoja, 2 dl kaura tms lesettä)
Kookosjauhetta (90 g = puoli pussillista)
Alle 2 dl sokeria
4 tl vaniljasokeria
2 tl leivinjauhetta
2 tl soodaa
150 g juoksevaa margariinia (esim. Culinesse Kevyt)

Lisäksi pellille levitettävään (2/3) taikinaan:
1 kananmuna
2 dl kuohukermaa (tai 1,5 dl creme vanillaa ja tilkka maitoa)

Täyte:
700 g rasvatonta maitorahkaa
2 kananmunaa
Alle 1 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
Reilu 500 g mustikoita

Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää margariini. Ota taikinasta n. 1/3 erilliseen astiaan. Sekoita jäljelle jääneeseen (2/3) taikinaan muna sekä kerma (lisää tarvittaessa maitoa) ja levitä taikina leivinpaperoidulle uunipellille. Sekoita rahka, munat ja sokeri keskenään ja lisää mustikat. Levitä mustikkarahkaseos taikinan päälle. Murusta loppu (1/3) taikina piirakan pinnalle. (Jos käytät pakastemustikoita, ripottele niiden päälle 3 rkl perunajauhoja ennen rahkaseokseen lisäämistä.) Paista 185-asteisessa uunissa noin 45 minuuttia (itse käytän kiertoilmaa).

Tällaisia ajatuksia tänään, toivottavasti selkäkipu selätetty viikon vaihtuessa!

Tänään oli taasen varsin mukava päivä. Triathlonporukan leikkimielinen joukkuekisa Jönssin malja kisailtiin tänään Kuusijärvellä. Lähtö oli mukavasti vasta klo 11 eli perinteiseen tapaan mies ajoi Kuusijärvelle ja minä sieltä kotiin.

Kisailu käytiin kolmihenkisin joukkuein: mies-nainen-mies, siten, että jokainen ui vuorollaan reilu 300 m, tämän jlk pyöräili 10 km ja juoksi 1,7 km. Itselleni triathlonlajien järjestys on varsin armollinen, sillä uinti on takkuista ja juoksu se omin juttu. Mukavaa oli myös aina lähettää oma mies matkaan, ja varsinkin juoksuun, sillä tiesin noinkin lyhyellä matkalla tapahtuvan ohituksia. Saimme kasaan viisi joukkuetta ja mukaan olisi mahtunut paljon enemmän. Nytkin joutui kyllä koko pyöräilyn sotkemaan yksin.

Uinnissa kierrettiin kolme poijua kahteen kertaan.

Tony lähettää minut uintiosuudelle. Etualalla kisailuamme täydentämään tullut Kuusijärvellä treenailemassa ollut huipputriathlonisti Kaisa Lehtonen. Hauska “yhteensattuma” oli myös, että hän oli torstaina Lääkkeet ja Urheilu kurssillani pitämässä luentoa “Kestävyysurheilijan ravitsemus ja lisäravinteet”.

Ennen juoksun naisten/toista osuutta ehdittiin hiukan lenkkarivertailuun. DS-trainerit ovat kyllä olleet mainio ostos.

Pääsin vihdoin juoksemaan ja tavoittelemaan Piaa ja Arjaa

Voittajajoukkueessa Kaisa lähettää Villen viimeiselle taipaleelle.

Kilvoittelun jälkeen saunoimme ja lounastimme salaatilla ja maistuvalla tonnikalapastalla. Tuli syötyä taas liikaa, vaikka edessä oli kotimatkapyöräily. Onneksi kanssani ajanut Jarkko on menossa huomenna ajamaan 140 km Tour de Helsinkiin, joten ajelimme rauhassa, myös sateesta ja muutamasta ylimääräisestä mutkasta nauttien. Kotimatka 32 km ja päälle 20 min juoksua.

Mainittakoon muuten, että vaikka pähkinöiden ja omien leipomusten syönti on ollut välillä liiallista, on karkkilakko pitänyt. Ja olen tehnyt tunnollisesti joka päivä 50 vatsalihasta. Muistaminen on siinä kaikkein vaikeinta ja aion tuplata määrän lokakuusta. Lupaus.

Jos olet liikunnan ystävä, lienet myös hyvän ja terveellisen ruuan ystävä. Minulle K-Supermarkettien Super(hedelmä)päivät ovat odotettu must, jossa hedelmiä saa 1€/kg ja joissain tapauksissa 1€/pakkaus (kuten ostamani ananaskirsikka ja keltainen kiivi). Eilen kannoin kotiin 11,8 kg hedelmiä. Listalla oli ed mainittujen lisäksi: omena, päärynä, appelsiini, hunajameloni, minneola, cantaloupe, luumu, papaija, nektariini, mango, banaani, rypäleet ja pensasmustikka (ainut marja). Samana päivänä mies toi vielä (79 senttiä/kg) 1,3 kg banaaneja Lidlistä. Eli maanantain hedelmäsaalis oli yli 13 kg. Viime vuonna yhtenä päivänä kotiin kiikutin tosin 4 kg enemmän. Tässähän on kaksi päivää vielä aikaa, ja aionkin tänään vielä käydä tuossa toisessa (sekin alle 1,5 km päässä) “lähi-K-Superissa”.

Pöydältä on helppo nappasta

Ja mitä näillä hedelmillä tehdään, muuta kuin popsitaan sellaisenaan? Hedelmäsalaatti ja -rahka ovat tietysti must. Eilen tein pienen omenapiirakan, mutta aion hakea vielä toista piirakkaa varten hapokkaampia (Granny Smith) omenia ja jos oikein ahkeroin, päätyy omenaa myös hiukan pakasteeseen. Pyöräytin myös pannulla lohkottua kesäkurpitsaa, punaista paprikaa, nektariinia ja omenaa. Höystö täysjyvätortillan päälle, lisäksi viinirypälettä, cantaloupe-melonia, banaania, salsakastiketta ja juustoraastetta. Kiire ja laiskuus sai heittämään hedelmäavotortillan mikroon, vaikka uunissa gratinoiden olisi tullut vielä parempaa. Päälle vielä -yllätys, yllätys- raejuustoa Varioidahan voi vaikka miten, ja mausteeksi vaikka kanelia ja yrttejä Ja hedelmävinkkejä otetaan vastaan!

Pääsin aamusta testaamaan vihdoinikin Esport Arenalla maanantaina maksuttomana ollutta 50 min ilmaistuntia kahvakuulaa! Halusin varmistaa paikkani ja kipaisin juosten ennen miehen töihin lähtöä ja lapsenvahdiksi saamaani äitini tuloa hakemaan osallistumislippukkeen. Luulin tunnin olevan ihan täynnä, mutta osallistujia oli vain yhdeksän. Luulisi, että maksuton laatutreeni kelpaa, varsinkin kun lehdissä oli useampi mainos. Itse tykkäsin tosi paljon ja hiki virtasi. Ohjaaja oli kokenut mies ja osasi tarjota haastetta myös teknisesti. Käytin ensikertalaisena alkuun 6 kg painoa, mutta joissakin liikkeissä 8 kg ja lopussa myös 12 kg ja 14 kg möhkäleitä. Vaikka tein liikkeet (ohjaajankin kanssa keskusteltuani) oikein, ei viitisen vuotta sitten murtunut ja leikattu vasen ranteeni ihan kaikesta tykännyt. Kahvakuula ei ole todellakaan vain käsitreeniä, vaan siinä täytyy hallita keskivartaloa kaikissa liikkeissä. Eli tekee hyvää minulle, joka en ole saanut aikaiseksi tehdä kotona vatsoja, enkä ole pitänyt vuosi sitten itselleni antamaani lupausta. Olisiko lupauksen uusimisen paikka? 50 vatsalihasta joka päivä alkaen tänään (sen lisäksi, että olen menossa melomaan)!!! Ja jos otetaan vaikka samaan lupausten huumaan karkkilakko 3 kk ajaksi (poikkeuksena seikkailu-kisat)!

Eilen aloitin myös Viikissä pidettävän Lääkkeet ja Urheilu -kurssin, jolla olen puhtaasta mielenkiinnosta (eli ei pakko tenttiä). Kurssi vaikuttaa ihan kohtuulliselta ja vaikka olen lainannut kurssikirjan jo kirjastosta, ajattelin ostaa sen itselleni, sillä se on kurssilla myynnissä 15 € hintaan. Ajelin vanhalla (Trek 6700) maastopyörälläni Viikkiin ja takaisin, matkaa kertyen kaikkiaan 35 km. Takakiekko on vääntynyt ja koko matkan jumputti takamuksen alla ikävästi. Tosin tulomatkan käsittämättömässä rankkasateessa sitä ei enää huomannut! Ja jatkossa täytyy näinä ma ja to kurssi-iltoina huolehtia, että filllarissa on valo! Syksy on jo

Tämä viikonloppu on oikein kisojen juhlaa. Omalta osaltani seikkailukisauurastus on takana ja olo on ihmeen freesi. Järjestyksessään 3/4 Multisport Cupin osakilpailu Archipelago Adventure pidettiin merellisessä Siuntio/Inkoo maastossa. Tuuli puhalteli siihen malliin, että yhdellä jos toisella (inkkari)kanoottia kaatui ja osa jätti melontarasteja myös hakematta. Me pysyimme kajakissa (nipin napin) ja selviydyimme melonta osuudesta kunnialla, vaikka peräsin ei totellut, eivätkä aukkopeitteet pysyneet paikoillaan. Takkiin otimme packraftingissä vuotavalla uimapatjalla (ja muutenkin onnettomilla patjoilla), muutamalla huonolla fillariosuuden reitinvalinnalla ja parilla pienellä juoksuosuuden suunnistuspummilla. Mutta ei voi kuin sanoa, että kivaa oli ja jälleen kerran matkaa sai taittaa loistavassa seurassa ja aurinko lämmitti!!! Parin päivän päästä kannattaa kuikuilla kisaraporttia toisesta paikasta. Ja tänne onkin jo yhden kisatiimin raportti ennättänyt!

Sillä välin kun minä kisailin, fillaroi mies muksun kanssa Espoosta Porkkalanniemen kautta kotio ja heitti vielä 12 km juoksulenkin. Erityisen mukavaa oli, että sain ruhtinaallisesti vielä kotiin tultuani purkaa kamoja rauhassa ja tankata ravintoa koneeseen! Paistinpannullinen kesäkurpitsaa (höysteenä kananmunaa, jauhelihaa, sipulia ja tomaattikastiketta) kera PepsiMaxin Leivoinpa vielä kesäkurpitsasuklaakakun, jota aion kohta kylmän maidon kera hiukan maistella ja juhlistaa tämän päivän naisten sarjan hopeasijoitustamme

Erityisen ilahduttavaa on Suomen suunnistusnaisten MM-kisavoitto Minna Kaupin ankkuroimana! Huippu-uutinen on mielestäni myös Leena Puotiniemen 2.38.05 voittojuoksu tämän päivän Helsinki City Marathonilla. Hyvä Suomen naiset!

Tämän viikonlopun kisaseurantaan kuuluu myös 24 h Raaseporissa suunnistettava Retki-Rogaining sekä tietysti triathlonin pitkän matkan EM-kisat Tampereella.

Viime postauksessani pohdin syksyn tuloa. Tällä viikolla tulee tasan vuosi kuluneeksi kun aloitin tämän blogin kirjoittamisen. Lapsi on jo yli vuoden ja olen jopa ylittänyt (tai alittanut ) itselleni asettamat liikunnalliset tavoitteet. Tavoitteita toki edelleen on, ja kipinä liikkua on edelleen nousujohteinen. Samoin kuin kunto. Olen nyt ehkä paremmassa kunnossa kuin kymmeneen vuoteen. Blogin tavoitteena on ollut kirjata ylös tuntemuksia ja kunnon kehittymistä lapsen syntymän jälkeen. Kirjoituksissa olen välillä lipsunut aihepiirin ulkopuolelle, mutta tässähän blogikirjoittelun ihanuus onkin

Olen kiitollinen, jos saan kommentteja blogistani ja sen jatkamisesta. Sivupalkissa olevaan äänestykseen on helppo osallistua, mutta myös antamalla kommenttia tähän postaukseen. Lukijoita minulla on reilu sata viikossa ja suurin osa näistä taitaa olla kavereita ja sukulaisia, jotka haluavat seurata tekemisiäni. Mukavaa on tietysti myös, jos sivuille on eksynyt minulle entuudestaan tuntemattomia! Varmasti jatkan kirjoittamista muodossa tai toisessa. Asioita, mitkä jo nyt pyörivät mielessä ovat mm. juoksukirjallisuus (olen jo lukenut pari kirjaa, joista teen arvion), omat tavoitteet, ruokavalion tarkempi tutkiminen, omat vahvuudet ja kehitettävät osa-alueet… Näitähän riittää!

Tälle pohjalle kirjoittaminen on tietysti helppo tapa jatkaa. Ehkä vain noita tavoitteita tms. voisi muokata. Blogspot.com alustan käyttö on tosin helpompaa ja merkittävin asia mitä kaipaan, on seuraamieni linkkien automaattinen päivitys. Nyt mm. ramppaan seuraamassa Pian blogin kautta, käyttäen Pian seuraamia “Näitä seuraan”-linkkejä, sillä osa niistä on sivustoja, joista itse olen kiinnostunut.

Mitähän siis seuraavaksi?

Olen innoissani alkavasta syksystä. Elokuu on aina merkinnyt minulle ihanaa muutosten aikaa. Vaikka en olekaan palaamassa kesälomalta töihin, vaan jatkan maailman tärkeintä työtäni kotona, tuo syksy monia muutoksia. Olen opiskellut muutamaa kesäkuukautta lukuunottamatta koko elämäni, ihan sieltä koulun aloittamisesta 7-vuotiaasta lähtien. Tähän ei vielä vuosiin tulle poikkeusta, sillä ilmoittauduin juuri kahteen uuteen perusopintokokonaisuuteen Avoimeen yliopistoon. Työteliästä aikaa tiedossa, mutta koska teen opintoja etä- ja verkko-opintoina, voin valita itselleni sopivan tahdin. Olemme jälleen löytämässä päivärutiineja, sillä mies on takaisin töissä. Vielä ei juoksukausi -päivisin juoksurattaiden kanssa lenkkejä tehden- ole osaltani pyörähtänyt käyntiin, sillä liikunnot ovat olleet pyörä- ja suunnistuspainotteisia. Kulunut viikko on kaikkinensa ollut upea - kaikki tekeminen on ollut puhtaasti hauskaa, eikä ole tuntunut lainkaan treeniltä.

Lauantaina ajoin reilu kolmen tuntia maastopyörällä, josta n. 1,5 h loistavassa naistreeniseurassa Helsingin Keskuspuiston poluilla ja muutamaan kertaan Paloheinän mäelle polkaisten. Paloheinässä on paljon uusia pitkospuita, joita oli ilo tykitellä menemään. Ja uskaltaako näin julkisesti sanoa, että kanttarelleja vilisi polkujen varsilla. Sunnuntaina teimme jälleen miehen isän mökille treenin siten, että minä menin menomatkan lapsen kanssa autolla ja palasin fillarilla. Tällä erää maantiepyörällä n. 56 km, allani pistosuojatut renkaat, joten saatoin ajaa myös alun hiekkatien mökiltä. Kotiintuomisena mökiltä matkasi n. 25 l viinimarjoja, joista olen jo leipaissut kaksi piirasta

Marjapiiras kera tuoreiden mustikoiden ja punaisten ja mustien viinimarjojen. Aamiaiskuvastani puuttuu kahvi

Maanantaina seikkailuparini kanssa saimme jätettyä lapset hoitoon ja suuntasimme melontavajalle Pikkukoskelle maantiepyörillä. Fillariajoa tuli 35 km ja kaksikkomelontaa, osin merellä, tuli 15 km. Tiistaina puolestaan 20 min + 20 min juoksurattaiden kanssa kuntosuunnistuspaikalle, jossa vaunut miehelle ja itse ilman kompassia 4 km rata. Eilen oli vuorossa Aluerastien 5 km kuntosuunnistus Espoon Kolmperässä muksu selässä kulkien. Aikaa meni 1:40, vaikken edes pummannut, mutta hyvä harjoitus ilman kompassia. Tarkoitus oli suorittaa perinteinen lapsen vaihto ja minun palata fillarilla Espoon Keskuspuiston kautta kurvaillen kotiin. Rasteilla yksi suunnistaja oli loukannut kuitenkin kätensä ja oli lievässä sokissa. Tarjouduin kyyditsemään loukkaantuneen hänen omalla autollaan Jorviin. Toivottavasti mies selvisi hyin - olisi pitänyt pyytää, että laittaa viestin myöhemmin.

Syksy on lempivuodenaikani, erityisesti alkusyksyn aurinkoiset säät, jolloin viileä tuuli puhaltelee. Rakastan luonnon muutosta ja valmistautumista tulevaan: ihanaa värikylläisyyttä, punertavia pihlajia, sekä kanttarelleja, jotka huutavat minun suunnistaessani ohi: “Poimi minut!” (tietenkään en pysähdy!) ja tuota syksyn tuoksua. Pian tulevat sateet - tulkoon vaan!, viileämmät kelit, lehtikasat ja muuttolinnut. Vielä on kuitenkin kesä ja viime hetket poimia mustikat ja vadelmat talteen. Myöhemmin ehtii vielä sieneen ja puolukkametsään. Kova halu olisi tehdä perheen kesken pieni vaellus, ehkä yhden yön telttavaellus Nuukiossa riittää, vaikka Repovesikin kiinnostaa. Tänään päivällä kruisailen pyörän peräkärryn kanssa reilu 35 km matkan veljeni perheen luo, jossa teemme perinteisen pyörä-autovaihdon. Matkalla käyn tsekkaamassa kahden viikon päästä kisattavan Archipelago Adventuren kisakalustomme. Mukava päivä siis tiedossa!

Kirjastossa sattui silmiini vuonna 2010 ensimmäisenä suomalaisena naisena Mount Everestille (8844 m) nousseen Carina Räihän kirja: Huipulta huipulle - Elämänmuutos ja Everest. Luin sen kahdessa illassa, sillä vaikka en itse haaveilekaan vuorten valloittamisesta, kiinnostavat minua ihmiset, jotka toteuttavat unelmiaan ja erityisesti koettelevat fyysisiä ja henkisiä rajojaan. Kirjan toinen puoli kertoi Mt. Everestille nousuun valmistautumisesta ja sen valloittamisesta ja toinen puoli suuresta elämänmuutoksesta. Räihä irtisanoutui hyväpalkkaisesta- ja asemaisesta työstään tavoitteena saada sisältöä elämään. Toki hän oli harrastanut ulkoilua ja vuorikiipeilyäkin, mutta nousu maailman katolle vaati aivan uudenlaista ponnistelua. Hän on Everestin jälkeen ottanut uuden kurssin elämälleen, jota hän valottaa vaikkapa täällä Outdoor.netin blogissaan ja erityisesti hänen omilla sivuillaan . Oman mielenkiintonsa lukemiselle tekee se, että samaan aikaan ensimmäisen suomalaisnaisen titteliä maailman korkeimman vuoren huipulla tavoitteli Anna-Mari Hyryläinen, jonka miehen kanssa oma puolisoni on joskus seikkailukisaillut. Useampaan kertaan kirjassa Räihän mainitsema ystävä Mikko (itsellenikin seikkailukisakuvioista tuttu jo yli kymmenen vuoden takaa) oli samanaikaisesti keväällä 2010 Everestillä ja huiputti sen myös!

Kuvassa on uusi iltapalaherkkuni: Raejuustoa, viinimarjoja ja pähkinöitä. Tässä ovat proteiinit, rasvat ja antioksidantit kohdillaan

Olen taas surffaillut brittiläisessä Startfitness urheilunettikaupassa ja saattaapa olla, että viikonloppuna lähtee tilaus. Normaalihintaisista ostoksista saan vielä - 15 %, eli jos joku tuttu haluaa tulla yhteistilaukseen, laittakoon viestiä!

Eilen illalla tein kolmen vartin iltaurheilun - kickbikekausi on avattu Tällä viikolla on ollut mukavan monipuolisia liikuntoja: tiistaina Oittaalla hiukan kajakkikaksikkomelontaa mielessä (20.8) seikkailukisa ja keskiviikkona varsin raskas fillarisuunnistustreeni Vantaan Ylästössä 10 km radalla, jossa aikaa kului liki kaksi tuntia. Olen vihdoin saanut melontaseuran vajan avaimenkin haettua; vanha vajahan poltettiin vuosi sitten. Nyt sitten vain yritetään saada aikatauluja kisaparini kanssa sovitettua yhteen, jotta päästään merelle. Tällä viikolla toiveena vielä salille/jumppaan, pyöräily ja pitkästä aikaa juoksuakin! Ja tietysti se melonta. Perheellisellä tämä tarkoittaa, että olen onnekas, jos puolet noista toteutuu.

Joroisten jälkeen jalat tuntuivat paljon paremmilta, kuin huhtikuussa maratonin selvitettyäni. Keskiviikkona 5 km suunnistus Aluerasteilla tuntui hyvältä, mutta sen jälkeen eivät lihakset ole oikein palautuneet. Tai enpä ole juuri antanut niille mahdollisuuttakaan Lauantaina kävin 45 min pumppitunnin: Huh hellettä ja huh mitä painoja virittelin. Hiki virtasi ja suorastaan hävetti kun kastelin lattian. Oli kyllä myönnettävä omat rajani ja vaihdettava sekä kyykyissä että hauiksissa kesken kaiken kevyempiin. 25 min venyttelytunti siihen päälle oli aikas huono. Enemmänkin sellainen rentoutus, ei edes pohjevenytyksiä tehty. Jumppakortissa on vielä pari viikkoa jäljellä, joten ehdottomasti vielä pumppia!

Eilen sunnuntaina tein Tuusulan takamailta mökiltä monien mutkien maastopyöräilyn (toki osa kovallakin alustalla) 53 km verran - Sports Tracker käytössä!. NAM Ja NAM niille mustille viinimarjoille, joita mökiltä kerättiin. Suomalaista Superfoodia parhaimmillaan. Olli Ilander kirjoittaa viimeisimmässä 5/2011 Juoksija-lehdessä (s. 18) Mainiot marjat artikkelissaan mm. mustaherukan sisältävän huikeat 8 x mustikkaa enemmän C-vitamiinia. Myös muut ravintoarvot ovat huippuluokkaa!

Joroisten puolenmatkan triathloniin (avovesiuinti 1,9 km + pyöräily 90 km + juoksu 21,1 km) lähdettiin koko perheen voimin muutamaa päivää aikaisemmin ja tehtiin pitstopit anopin mökkipaikalla Kymenlaaksossa sekä tätini mökillä Ruokolahdella. Enää en viimeisellä viikolla treenaillut, ainoastaan pientä märkkäriuintia ja vähän melontaa. Tarkoituksena oli tietysti rentoutua järvimaisemissa ja ladata akkuja, siksi kieppasimmekin vielä Punkaharjun ja Retretin näyttelyiden kautta.

Mökkimaisemaa kauneimmillaan.

Kisaa edeltävänä iltana suuntasimme Joroisten lentokentälle hakemaan liput ja laput. Ei haittaa vaikka missasin siellä pidetyn kisainfon, sillä jotenkin tuntui, että kisaohjeet lukemalla ja “seikkailukisojen säätämiskokemuksella” tietoa ja malttia on. Ja olihan minulla mukana Joroisilla aiemmin kisannut mieheni, joka toimi huoltajana. Näin kentällä kuitenkin liudan tuttuja ja ostin hienon pinkin Finntriathlon 2011 paidan. Tämän jälkeen kävin luovuttamassa fillarin Valvatuksen rannassa uinnin lähtöpaikalla sekä vein juoksukamat fillari-juoksu vaihtoon Joroisten urheiluhalliin kilpailunumeroidulle jakkaralle. Syömään emme enää ehtineet, vaan nappasimme majoituspaikalle kaupasta sapuskaa mukaan. Toisaalta oli hyvä, kun napero oli mukana, niin tuli itsekin mentyä inhimilliseen aikaan unille. Kuuden jälkeen kello herätti aamiaiselle ja kisa-asun puettuani märkkäri sekä fillarikamat matkassa suuntasimme Valvatukselle. Jotenkin siinä lähdössä tuli kuitenkin kiire, emmekä onnistuneet saamaan ainuttakaan julkaisukelpoista kuvaa minusta. Kisajännitystä lievensi höpöttely seurakavereiden kanssa ja tuntuma siitä, että pystyn saavuttamaan tavoitteeni 6 h kisa-ajasta.

Rannalla yleisö oli erotettu kisaajista kunnon aidalla ja hiukan ennen yhdeksää valkolakkiset kilpasarjalaiset menivät rantaveteen, sinilakkisten kuntosarjalaisten startatessa samaan aikaan rannalta. En asettanut uinnille mitään tavoiteaikaa, ainostaan toivoin voivani uida suht rauhassa, jotta hengitys oikealta puolelta onnistuisi. Alussa oli toki ruuhkaa ja osumaa sain, mutta ei mitään pahaa. Koko 1,9 km uinnin aikana ainostaan kerran korjasin (pyyhin huuruisia) uimalaseja ja kerran meni vettä henkeen. Pysytyin pitämään kohtalaisen uintirytmin ja suoraan sanottuna olen harvoin ollut näin hyvillä fiiliksillä uidessani! Uintiaika oli hiukan alle 38 min, mikä on tasoiselleni uimarille mainio aika.

Seurakaveri “täydenmatkan triathlonisti” Arja ja muut kannustajat saavat hymyilemään!

Märkkäri sujahti helposti pois ja vetäisin kypärän päähän ja sukat sekä pyöräilykengät jalkaan. Ja kas - toinen ajohanska oli kateissa. Nopeasti tajusin, että ne olivat olleet kypärän sisällä. Mies oli kuulemma hiukan ihmetellyt, että mitä minä vekslaan kypärän kanssa, mutta sieltähän se löytyi Uintivarustepussin jättö ja fillari talutukseen mäen päälle saakka, josta oli lupa ajaa. Edessä 90 km pyöräilyä mainiossa säässä!

Pyöräily tehtiin kolmena kierroksena, joka oli loisto juttu. Tiesi aina mitä tuleman piti. Ekalla kierroksella ylämäen loivetessa vaihdoin isommalle rattaalle ja sain ketjut tipahtamaan. Ylös satulasta ja ketjut paikoilleen. Ei tähän kauaa mennyt, mutta kismitti. Ja eikä siinä vielä kaikki: tein saman homman tokalla kierroksella - hah! Ekan kierroksen jälkeen heitin oman vesipullon pois ja tähtäsin järjestäjien ojentamiin vesipulloihin siten, että sain kivan pinkin pullon Tokan kierroksen jälkeen tarvitsin kuitenkin lisää vettä ja pinkin pullon vaihdossa sain jonkun vanhan valkoisen Dexal-pullon. Mikä tärkeintä; matkanteko sujui mukavasti ja olin tarkkana, etten jäänyt (sääntöjen vastaisesti) kenenkään peesiin. Tämä ehkä kostautuikin hiukan, sillä aina kun tavoitin jonkun, painoin saman tien ohi, vaikka vääntäen. Lähelläni ajavista muutama sai moottoripyörillä liikkuvilta valvojilta 5 min sakkorangaistuksen peesaamisesta, jonka he kärsivät ennen juoksuun lähtöä. Keskinopeuteni oli mittarin mukaan hiukan yli 31 km/h ja oman logiikan mukaan molemmat vaihtoajat sisältyvät pyöräilyaikaan, joka oli kaikkinensa hiukan alle 3 h. Pyöräilystä ja monesta muusta kisatilanteesta on taltioituna videokuvaa, joita en ole vielä edes ehtinyt katsomaan. Jos sieltä huippumateriaalia löytyy, lisään myöhemmin!

Ketjujen putoamisen lisäksi toinen kisan ongelmakohta (ja vielä isompi) oli korkeat verensokeriarvot, jotka väsyttävät ja vievät voimia. Tsekkasin sokerit juoksuvaihdossa ja otin lääkkeet, joiden tiesin purevan reilu puolen tunnin juoksun jälkeen. Juoksu kuitenkin sujui yllättävänkin mukavasti ja jalat tuntuivat heti alkuunsa ihan hyviltä. Aiemmissa 1/8 kisoissa on tuntunut pyöräily-juoksuvaihdossa siltä, kuin olisin saanut jonkun toisen (heikomman) jalat alleni. Nyt kuitenkin olo oli mitä mainioin ja ilostuin kun reitin alku oli varjoisaa hiekkaosuutta. Reilu 5 km reitti kierrettiin neljään kertaan, joten kannustajia riitti matkan varrella. Mielessäni pystyin jakamaan jäljellä olevaa matkaa etappeihin.

Usempaan kertaan siis kiepattiin urheilukentän kautta, jossa myös liki 1-vuotiaskin oli “vilkuttamassa”. Muutaman kilometrin juostuani sain seurakseni lukiokaverini Teron ja juteltiin kuulumisia pari kilometriä. Kengissäni oli pikanauhoitukset, joka oli sikäli vikatikki, että olin vetänyt vasemman kengän hiukan liian tiukalle. En kuitenkaan tuon 21 km aikana viitsinyt pysähtyä a) aikaa olisi kulunut b) pelkäsin lihaksien jymähtävän. Samaan tapaan kestin 10 km korvilla yltyneen vessatarpeen. Kolmannen kierroksen lopussa tunsin voimien hiukan hiipuvan (energiavaje) ja söinkin rauhalliseen tahtiin kaksi geeliä. Viimeiset 3 km kiristin reippaammin vauhtia, mutta neljännen kierroksen alussa vaikuttaneen energiavajeen vuoksi kierrosaikani pysyivät melko samoina.

Puolikkaan aikaani 1:56 olin ihan tyytyväinen. Tuosta olisin ehkä saanut ilman tuota sokerit ensin korkealla ja sitten matalalla sekoilua muutaman minuutin pois. Nyt loppuaikani oli 5:32 ja risat. Olen varsin tyytyväinen, sillä koko tuon ajan meno maittoi. Minusta on mahtavaa, jos ihmiset kannustavat (vaikkakin suomalaiset tekevät tätä melko nihkeästi) ja nyökkäilen tai kiittelen kannustuksesta! Naisten kilpasarjassa (täytyisi ostaa lisenssi) oli 12 osallistujaa ja kuntosarjassa, jossa kisasin, oli 48 osallistujaa. Sijoitus oli 10., mikä yllätti positiivisesti! Synnytyksestä ei ole kulunut vielä vuotta ja kunto on edelleen nousussa. Edellytyksiä olisi tulevaisuudessa siis vielä parempaankin

Reissu oli muutenkin antoisa ja majoituimme yhdessä seikkailuparini perheen kanssa. Heillä oli sama tilanne, että tällä kertaa mies hoiti muksun. Kisan jälkeinen yöpymispaikka oli varsin mukava ja ehkäpä varaamme ensi vuodeksi (?) samasta paikasta Rantasalmelta mökin.

Verratessani näitä kahta kauden päätavoitettani Milanon maratonia ja Joroisten puolenmatkan triathlonkisaa: olen molempiin suorituksiini tyytyväinen ja voin kuvitella juoksevani maratonin vielä uudemman kerran. Joroisille palaan aivan varmasti Poika täyttää ensi viikolla vuoden ja tämän äidin on aika tuumailla miten blogin otsikko enää vastaa elämäntilannettani. Ehkäpä keskityn toiseen blogiin tai aloitan kokonaan uuden “huippukuntoilijan” blogin

Kotiuduimme maanantaina viikon Azorien reissulta. Huippuhalvat matkat São Miguelin saarelle varasimme 1,5 kk sitten Hispanialta. Koko lysti (2 aikuista ja vauva) eli lennot ja apartomentos majoitus Capelaksen Solar de Conde hotellissa maksoi alle 550 €. Aamiaiset ja illalliset kokkailimme itse ja huoneistossa oli erillinen makuuhuone, joten pikkuinen sai illalla nukkua rauhassa.

Kuvassa ensimmäisen illan ateria omalla parvekkeella.

Kylä sijaitsi 12 km pääkaupungista Ponta Delgadasta, mikä sopi meille mainiosti, sillä teimme eri puolilla saarta päivittäin usean tunnin vaelluksia, joihin liikuimme näppärästi etukäteen lentokentälle varaamallamme pienellä autolla (jossa lapsen turvaistuin).

Jalkakäytäviä ei ollut juuri nimeksikään.
***********************************************

Reissun ekana päivänä lähdimme kohti São Miguelin länsipuolta ja teimme kolean sateisessa kelissä hienon vaelluksen Sete Cidadesin alueelle saaren länsiosaan. Jatkoimme autolla ihailemaan Sete Cidadesin kraatterin kaksoisjärviä Vista do Rein näköalapaikalta. Toinen järvistä on vihreä ja toinen sininen ja niiden synnystä on monia tarinoita, joista yksi suosituimmista löytyy vaikkapa täältä (engl) tai Matkalla maailmalla -blogista.

Yhtenä iltana ajelimme kraaterin toisen reunan Crota da Govan näköalapaikalle ja teimme kraaterin reunaa kävely/juoksureissun juoksuvaunujen kanssa.
Ponta Delgadan kaupungista en osaa oikein mitään sanoa, sillä vietimme siellä about kaksi tuntia, josta osan kaupungin yhdessä puutarhassa. Suurin osa varmaankin majoittuu pääkaupungissa, mikä tekee matkasta jo lähtökohtaisesti aika erilaisen kuin meillä.

***********************************************

Ainoan kunnon juoksulenkin teimme alla olevassa kuvassa näkyvän Lagoa das Furnasin kraaterijärven ympäri.



Furnasissa kävimme myös hienossa Terra Nostran puutarhassa sekä näimme kuinka järven rannan tuliperäisestä maasta nostettiin 6 h muhineita ruokakattiloilta. Pääsimme myös myöhäisellä lounaalla paikallisessa Tony´s ravintolassa maistamaan tuota kuvan Cozido- pataruokaa.

***********************************************

Pääasiassa lapsi kulki mukana kantorinkassa, joka on osoittautunut loisto-ostokseksi. Paketoimme lentokoneeseen nuo molemmat kuljetusvälineet yhteen nippuun ja kavereilta lainassa olleesseen laukkuun. Nyt on oma laukku (iso lätkäkassi) etsinnässä tai täytyy tulevia matkoja varten ommella oma kassi. Pisimmillään yhteen menoon pikkukaveri istui Deuter III:ssa 4,5 h putkeen. Muksu muuten viihtyi osittain niin erinomaisesti kantorinkassa, että pitkin saarta oli lehmiä, vuohia, kanoja ja hevosia, jotka piristivät pikkumiestä.

***********************************************

Teimme koko perhe hienon reissun saaren itäosassa Nordestessa sijaitsevaa São Miguelin korkeinta huippua, Pico da Varaa kohden.

Minä otin muutama kilometri ennen huippua rinkan kantoon ja käännyin takaisin kohti autoa, miehen jatkaessa juosten huipulle, joka sijaitsee 1105 metrin korkeudessa. Alastuloa helpottivat vaellussauvat, mutta kyllä tuo n. 16 kg lisäpakkaus tuntuu lihaksissa.

***********************************************

Viimeisenä päivänä teimme yhden upeimmista vaelluksista viidakkomaisissa tunnelmissa Faial da Terran kylästä ylös vuorille ja toista reittiä takaisin.

Faial da Terran reitillä oli mm. kaksi upeaa vesiputousta.

Saapuessamme alas kylään oli siellä juhlakulkue soittokuntineen, viireineen ym. juhlistamassa koko kylän ja muutamien turistien voimin São Josén päivää (lienee pyhimys?). Kiva tapa päättää vaellusviikko!!!

***********************************************

Maisemat ja kukkaloisto Azoreilla ovat huikeita! Voin suositella kaikille vaelluksesta pitäville lämpimästi ja sopii kysellä lisää vinkkejä vaelluskohteista. Reissussa kannattaa ehdottomasti vuokrata auto ja pieni sellainen, sillä tiet ovat kapeita ja jyrkkiä. Ajaminen oli kuitenkin tosi kivaa, vaikka välillä sai kyllä kieli keskellä suuta mennäkin.

Me emme tehneet ennakkoon kaavailemiani sukellus- tahi snorklausreissuja, emmekä liioin ottaneet osaa valassafarille. Muksu oli saanut jo sen verran väriä pintaan, että oli järkevintä pysyä poissa veden ääreltä. Sitä paitsi näimme valaita vajaa kaksi vuotta sitten tekemällämme Islannin reissulla. Perheen miesväki ei uinut kertaakaan viikon aikana, mutta minä sentään pulahdin Caldeira Velhan lämpimän vesiputouksen alle.

***********************************************

Kotona Suomessa odotti tieto, että olin läpäissyt viimeisen opintojeni osion erinomaisella arvosanalla Täällä jo surffailen syksylle uusia opintoja. Aina sitä pitää olla pientä haastetta menossa. Elo-syyskuulle olenkin jo ilmoittautunut superkiinnostavalle työtäni (ja harrastuksia ) tukevalle kurssille Lääkkeet ja urheilu.

Muutamat rullistelu- ja pyörälenkit on reissun jälkeen tehtynnä ja mm. tiistaina hyvä setti 45 rullistelua sauvoilla + 45 partsilla pyörällä “vetoja” ja päälle reipas 12 min juoksu. Ke tunnin jumpat LadyLinella ja puoli tuntia aivan ihanassa hierontatuolissa päälle. Tuota aion vielä hyödyntää vielä reilu kuukauden kortin voimassaoloaikana useampaan kertaan!

To 40 min rullistelu, perheen kanssa pyöräily ja pieni uinti Matinkylän uimarannalta, vaikka rannalla oli sinilevävaroituksia. Perjantai menikin rennosti Suomenlinnassa picnicillä ja kesäteatterissa Ronja Ryövärintytärtä katsoen. Lauantaiaamuna on luvassa Kuusijärvellä 20 km tempoajo ja päälle ehkä märkkärillä. Alkuviikosta vielä jotain pientä ja sitten himmaillaan Joroista varten.

Azoripäivitys on hyvä päättää kahvikissan unelmaan